*
En minä mitään muuta niin arvostanutkaan,
kuin kaltaistasi pyyteetöntä Ystävää.
Välitithän tuosta rumasta ankanpojastakin,
kuin kauneimmasta kukasta ikään.
Luulin meidän olevan jotain ikuista.
Jotain, mikä ei haihdu vuosien tuuliin.

Väärässä olin, jälleen.
Olitkin kuin se toinen kadonnut,
omien etujesi tunteeton ajaja,
joka piiskasi ratsumme hengiltä.

Lopulta jätit täysin yksin,
kun et enää minua tarvinnut.
Ehkä se on lopulta hyvä näin,
vaikka muistoja jäänkin vaalimaan.

Ei minulla ole enää Ystävää,
sillä olet ikuisesti luotani poissa.
*